Epävarmoina aikoina ihmiset tarvitsevat vakaata tukea

Epävarmuus vaikuttaa niin kehoon kuin mieleenkin. Tämä näkyy erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien, kuten mielenterveysongelmia omaavien, jaksamisessa. Mielenterveysongelmissa hoito ja toipuminen pohjautuvat luottamukseen ja toivon tunteeseen.

Luottamus edellyttää usein toistuvuutta ja rutiineja, mitä vahvistaa mahdollisimman pitkä hoitokontakti samojen työntekijöiden, hoidettavan ja tämän lähipiirin kanssa. Vaihtuvuuden seurauksena samat asiat käydään läpi eri henkilöiden kanssa ja luottamuksen rakentaminen aloitetaan uudestaan. Välillä kuitenkin tulee tilanteita, joissa hoitohenkilökunnan ja palveluiden käyttäjän kemiat eivät vain kohtaa. Toivomme, että ihmisellä olisi mahdollisuus itse vaikuttaa hoitotahoon, jonka kanssa työskentelee hyvinvointinsa parantamiseksi.

 

Aikaa läsnäololle ja aidolle kohtaamiselle

Inhimillinen kohtaaminen ja läsnäolo synnyttävät arvostuksen ja luottamuksen tunteita ihmisten välillä. Pienehköltä tuntuvat keskustelunaloitukset kuulumisten vaihdosta päivän säähän voivat olla toiselle erittäin merkittäviä. Kyllähän se piristää päivää, kun sinulle varataan aikaa, sinua kuunnellaan ja sinua kohtaan osoitetaan aitoa kiinnostusta.

Mielen sisälle ei näe, eikä ketään tulisi arvioida pelkän olemuksen perusteella. Terveydenhuollossa ja muissa palveluissa yhdessä kirjaamisesta on ollut pelkästään positiivisia kokemuksia. Kirjoitetut asiat on laitettu ylös mahdollisimman paljon omin sanoin sellaisissa tilanteissa, joissa henkilö voi itse kuvailla omaa vointiaan.

On käynyt niinkin, että sairaanhoitaja on olettanut voinnin paremmaksi kirjaamalla ”henkilö poistui paikalta hyvävointisena”, vaikka olikin ollut huonoin päivä pitkään aikaan. Oli hämmentävää lukea kirjausta jälkikäteen Kannasta, sillä sairaanhoitaja ei ollut kysynyt asiakkaan vointia. Olettamisen sijaan työntekijä olisi voinut kysyä “mitä toivoisit minun kirjaavan tänne?”.

Toivomme kohtaamisia kasvotusten tai puhelimitse robottimaisten automaattiviestien sijaan. Se tuntuu rahtusen epämiellyttävältä, kun viestitse ilmoitetaan lääkärin ohjeistuksesta Kannassa, erityisesti kun tulossa on ikäviä uutisia. On tärkeää varmistaa, ettei ihminen jää yksin tilanteensa kanssa.

 

Stigma voi vaikeuttaa avun hakemista

Yhteiskunnalla on luontainen taipumus lokeroida yksilö johonkin tiettyyn kategoriaan. Oletko nuori vai vanha, terve vai sairas, työtön vai työssäkäyvä? Herää kysymys: kenellä on oikeus luokitella ihminen? Mitään ihmisryhmiä ei voi jaotella noin karkeasti, sillä elämässä asiat harvoin ovat mustavalkoisia. Lokeroiminen tietyn elämäntilanteen perusteella lisää stigmaa, joka taas aiheuttaa häpeää ja voi vaikeuttaa avun hakemista. Luokittelun vähentäminen sekä termistön ja puhetavan muutos voisivat vähentää niitä paineita ja odotuksia, joita heikommassa asemassa oleviin kohdistuu.

Terveyden mittarina pidetään kykyä tehdä työtä ja opiskella, mikä aiheuttaa turhaan leimautumista. Työkyvyn mittaamisen sijaan terveyden määritelmänä voisi pitää riittävää toiminta- ja sopeutumiskykyä. Työ lisää terveyttä silloin, kun ihmisen voimavarat ovat riittävät ja työ ihmiselle sopivaa. On tärkeää pohtia, milloin ja missä vaiheessa työn tekeminen on hyväksi. Voit elää onnellista ja merkityksellistä elämää myös ilman palkkatyön tekemistä. Merkitystä ja voimavaroja tuovat myös harrastukset, ihmissuhteet ja vaikkapa vapaaehtoistoiminta. Harvoin kukaan tarkoituksenmukaisesti haluaa olla työelämän ulkopuolella. Tällöin taustalla saattaa olla lukemattomia syitä kuten negatiivisia uskomuksia itsestä ja yhteiskunnasta.

 

Järjestötoiminta on investointi, ei kuluerä

Terveydenhuollon lisäksi tarvitsemme neutraalin paikan, jossa kaikki ovat samalla viivalla menneisyydestään, tulevaisuudestaan ja nykyisestä elämäntilanteestaan riippumatta. Mielenterveysjärjestöissä tarjottava vertaistuki on suuressa roolissa yksilöiden ja sitä kautta koko kansan toipumisprosessissa. Esimerkiksi Hyvän mielen talolla on tarjolla sekä kohtaamispaikkatoimintaa että keskustelu- ja harrastuspohjaisia vertaistukimuotoja. Sanoja ei välttämättä tarvita, sillä ymmärrämme toisiamme kokemustemme pohjalta. Yhteisen toiminnan kautta luomme myös uusia suhteita ja elämyksiä, jokainen omana itsenämme. Kukin osallistuu omien voimavarojensa mukaisesti ja vaikuttaa omassa roolissaan turvallisen ja luottamuksellisen ilmapiirin luomiseen. Tästä syystä yhdistyksillä ja järjestöillä on oma ainutlaatuinen asema yhteiskunnassamme lakisääteisten palveluiden rinnalla.

Jokainen ihminen tarvitsee luottamusta ja toivon tunnetta. Järjestötoimintaan ovat tervetulleita kaikki. Toivomme myös päättäjien tulevan tutustumaan järjestöihin ja kaikkeen siihen hyvään, mitä niissä saadaan aikaan.

-Annu, Teemu ja Janica