Tietosanakirjojen sivuilta päivänvaloon

Tietosanakirjojen sivuilta päivänvaloon

09.08.2019

 

Kuvittele, että olet teini, joka on ihan vasta huomannut, että jokin itsessä on erilaista kuin muissa. Nettiä ei vielä ole, eikä kotiisi tule edes lehtiä, jotka voisivat jossain tavallista elämää käsittelevässä artikkelissa kertoa, mistä on kyse. Satut kuitenkin näkemään televisiosta elokuvan, josta nappaat yhden sanan. Se on melkein sama sana kuin se, jolla olet kuullut muiden haukkuvan koulussa toisiaan jo ala-asteelta saakka. Se alkaa samalla tavalla, mutta jatkuu vielä muutaman kirjainryppään verran ja kuulostaa kokonaisena kalsean viralliselta. Apua.

Mummolasi kirjahyllyssä on sentään rivi vanhoja tietosanakirjoja! F… G… H. Ha… Hi… Ho. Sana löytyy; palanen sinua löytyy, pintapuolinen kuvaus vähintään. Pidät sormea varmuuden vuoksi sanan ”faarao” kohdalla niin, että jos mummo yllättää sinut, saat nopeasti vaihdettua mielenkiinnon aiheesta toiseen.

Mummo ei kuitenkaan tule keskeyttämään vaan saat ihan rauhassa lukea. Luet sairausluokituksesta, luet rikoslaista ja rangaistuksista. Tiedonjanon sammuttamisen pitäisi olla helpottava tunne mutta nyt se vain hämmentää: takaraivossa kihelmöi kuin pyörryttäisi eikä saisi henkeä niin kuin ei silloinkaan, kun lapsena markkinoilla tajusi, ettei vanhempia yhtäkkiä näykään missään ja joka kojusta huudeltiin ympärillä, että mitäs tyttö! Onneksi mummo viimein keskeyttää saman tekstinpätkän kiihtyneen jankkaamisen ja huutaa puurolle.

Jäähtynyt puuro rapistelee kurkussa, sitä ei tee mieli syödä, koska sekin on ihan liikaa juuri nyt. Voisikohan mummolta kysyä, vai onko mummo samaa mieltä tietosanakirjan kanssa? Lisäät kiisseliä puuroon, jotta saisit sen syötyä. Mummolle voi muuten tulla paha mieli. Sinulla on jo. Kenen on kaikista tärkein - pahin mieli yli muiden pahojen mielien?

 

Vuosia myöhemmin kaverit ympärilläsi seurustelevat jo, kotonasi on ollut netti ties kuinka kauan ja lehdissäkin on ollut monia henkilökuvia tunnetuista suomalaisista - sellaisista kuin sinä. Itse et uskalla ajatellakaan seurustelua, sillä seurustellessa salailu kävisi vielä vaikeammaksi. Ajattelet vuosikausia, että salailun kestää kyllä; että kylminkin puuro menee kiisselillä alas eikä kenellekään tarvitse tulla paha mieli sinun takiasi. Silti koko ajan harmittaa, sillä sen verran kuitenkin olet selaillut nettiä, että tietosanakirjojen pölyiset faktat ovat korvautuneet uusilla, paljon avarammilla. Niin avarilla, että uskallat jo ajatella, ettei sinussa ole mitään vikaa tai väärää. Mutta ajattelevatko muutkin niin? Entä jos jäätkin ihan yksin, jos kerrot jollekin?

Kuvittele nyt suuri joukko ihmisiä, joita katselet. Jo nopealla silmäyksellä pistät merkille, että nämä ihmiset ovat sellaisia kuin sinä - luultavasti toisaalta hyvinkin erilaisia kuin sinä, mutta jokin teitä myös yhdistää, sillä olette kaikki tulleet samaan tapahtumaan. Sinulle tämä on ensimmäinen kerta, jollekin ehkä jo toinen tai kolmas ja joku on saattanut olla mukana jo silloin, kun vasta tankkasit mummolan tietosanakirjoista piinallisia tiedonmurusia.

Pride-kulkue lähtee liikkeelle. Sinussa alkaa tapahtua ja sinulle alkaa tapahtua; tästä alkaa jotain ihan uutta.

___________

Liisa

Kirjoittaja eli lapsuutensa ja osan teini-ikää maaseudulla 90-luvulla, jolloin netin ja sen hakukoneiden tilalla oli 70-luvulla julkaistu tietosanakirjasarja.

Tarinan tietosanakirjan sana voisi olla jokin muukin sana kuin ”homoseksuaalisuus”. Se voisi olla mikä tahansa sana, joka kuvaa jotain yhteiskunnassa joskus tuomittua tai yhä tuomittavaa asiaa. Ajankohtaisen ja asiallisen tiedon on oltava kaikkien saatavilla - se on korvaamaton apu.

Takaisin blogikirjoituksiin

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi: