Marraskuun taiteilija Sanna Penttilä kertoo kuvillaan, millaista on sairastaa skitsofreniaa
-

Julkaistu

Marraskuun taiteilija Sanna Penttilä kertoo kuvillaan, millaista on sairastaa skitsofreniaa

Hyvä alkaa ennen kuin vaikeudet loppuvat

”Unelmilla on suurii voimii”, myös tiedostamattomilla. Lapsena luin Elloksen vaatekuvaston tarkkaan kannesta kanteen ja teeveestä katsoin kaikki elokuvat, mitä sieltä vain tuli. Nyt 42-vuotiaana olen vaatesuunnittelija ja minulla on ajatus, minkä kanssa tarkalleen voisin alalla yrittää (erikoisuutena printit). Haaveilen elokuvakäsikirjoituksesta: toimiva komedia on haastavaa ja jännärit tietysti taiteenlajin parhaimmistoa. ”Kaikkea sitä kerkeää, jos saa elää.” Yhteiskuntaan ja mielenterveyteen liittyen haluan vaikuttaa muutoksessa. Ei voi olla niin, että kuvien esittämät asiat tapahtuvat vain uudelleen ja uudelleen.

Skitsofrenia on vaikea elämänvaihe 

Skitsofrenia on tappiomieliala ja umpikuja. Tarkoitus on, että kun sen voittaa, saa itsensä itselleen takaisin aivan uudenlaisella näköalalla. Oikein sairaana sitä ei usko, mutta tässä toisessa elämässä asiaan kuuluvat myös parhaat ympäröivät ihmiset. Skitsofrenia ei ole omaa syytä. Se aiheutuu siitä, että vahingolliset ihmiset pääsevät sinne, missä piti olla oma elämä. Heitä pitäisi hillitä siitäkin syystä, että muutkaan eivät voi välttyä heidän vaikutukseltaan. Vahingolliset ihmiset ovat kaikista tyhmimpiä ja ahneimpia. He elelevät haluamallaan tavalla tässä yhteiskunnassa.

Nämä väkivaltaiset ihmiset pitävät toimiaan viiltävinä ja viehättävinä. Tosiasiassa ne häiritsevät ja pakottavat. Oma reaktioni heidän läsnäoloonsa oli suunnaton häpeä. Meni vuosia, ennen kuin pääsin esimerkiksi kaupan kassasta vääntymättä solmulle. Monenlaiset fyysiset ja psyykkiset hätätilat olivat jokapäiväisiä – välillä yhä vieläkin.

Kun on huonossa kunnossa, ”hidas paraneminen” kuulostaa pahalta. Kuitenkin kun on hyvässä alussa, hitaus ei enää haittaa. Ei myöskään tarvitse odottaa mitään uutta puhdasta alkua: hyvä alkaa ennen kuin vaikeudet loppuvat.

Näyttelyn kuvista 

Tein kuvat aluksi vertaistueksi (virikkeet, kokemisen helpottaminen ja ymmärryksen lisääminen). Sitten halusin antaa yleisemmin tietoa. Nyt kolmantena toivon, että kuvat mahdollistaisivat sen, että vahingollinen osapuoli joutuu toiminnastaan vastuuseen. Mitä jos kuvia ei ymmärrä? Siinä tapauksessa ei ainakaan ole niitä, jotka tätä väkivaltaa aiheuttavat. Elämässä vain ei ole osunut kohdalle tämä henkisen tason sosiaalisuus, vaikka olisi esimerkiksi se supliikki ihminen varsinaisessa maailmassa.

Kuvat välittävät mukavasti asioita ja katsojan tulkinta on aina arvokas, vaikka ei osuisikaan yhteen kuvat tekijän ajatuksen kanssa. Tein nämä kuvat jo vuosia sitten. Ne syntyivät nopeasti. Ensin tein kymmenen ja arvelin, että tämä oli tässä, mutta aivan heti perään tuli vielä toiset kymmenen. Pari ensimmäistä putosi kyydistä erilaisen tyylin vuoksi ja kaksi muuta muista syistä. Kuvat ovat minulle valmiita luonnosmaisesta ulkomuodosta huolimatta: olen saanut hyvät palautteet esim. tunteiden välittymisestä.

Kuvat ovat tavallaan elämäntyöni. Lisäksi siivosin. Siitä tuli tämä toinen yhteiskuntateoriani: ”Valitettava 80% ihmisistä kuuluu sosiopaateista aina vaikeimpiin. He ovat eritasoisia narsisteja: sosiaalista kehitystä tapahtui vajavaisesti. Sitten on 20% hyvään taipuvaisia ihmisiä, jotka ovat alttiita skitsofreniaan sairastumiseen. Näistä 1% sairastuu, koska suurin ryhmä käyttää heitä hyväksi niin viedyin ominaisuuksin kuin omaan pahantahtoisuuteen. Jää siis 19% ihmisiä, jotka ovat tavallisia. Tämä ryhmä on paras.” Selvästi kyseessä ei ole tieteellinen teoria. Tämä on kuitenkin yksi keino, jonka valossa yhteiskunnan vikakohtia voidaan tarkastella.

Olen kuullut, että skitsofreniaan sairastuu kaikkialla kaikkina aikoina sama määrä ihmisiä tasa-arvoisesti sekä naisia että miehiä. Tämä on houkutteleva yksinkertaistus. Vaikka skitsofreniaa ei siis voitaisi välttää, vaikeimmat väkivaltaisuudet pitää saada pois. Skitsofreenikon henkinen tila on työstettävissä. Tarvitaan vain rauhaa ”olla itse”. Elämä toivottujen ihmisten kanssa on täyttymys.

Lue lisää Sannan kotisivuilta. 

42- vuotias, vaatesuunnittelija (TaK), lyhyet pätkät vaateteollisuudessa eri toiminnoissa, silppua esim. siivoustyössä ja kouluavustajana. Avopuolisona on se mies, jonkalaista en tiennyt olevan olemassakaan. Olen paljon tekemisissä vanhempien ja isosiskon perheen kanssa. Vedän mielenterveys- ja päihdekuntoutujien vertaistukiryhmiä ja taidekerhoja kehitysvammaisille kansalaisopistolla. Viikkotunteja on vähän, mutta tällä hetkellä sopivasti. Molemmat työt ovat oikein mieluisia. Lisäksi taas vähän siivoilen. Viikko on toimiva ajan yksikkö.


Piditkö uutisesta? Jaa se kaverille!