Turhautumisia

Turhautumisia

07.04.2017

Jos huomaat läheisesi käytöksessä muutosta, kuten mielialan laskua, ehdota hoitoon hakeutumista. Kuuntele. Puhu. Huomioi. Tässä viisi merkkiä, jotka kielivät masennuksesta. Epäiletkö, että puolisosi kärsii masennuksesta? Näin puutut masennukseen.

Internet on pullollaan ohjeita, miten masennuksen voi tunnistaa itsestä ja muista, ja miten siihen tulisi reagoida. Miksi se kuitenkin todellisuudessa on niin vaikeaa?

Miten haluaisin minua lohdutettavan? Miten ja mistä minulle tulisi puhua? Miten voisi olla avuksi? Lukuisia kysymyksiä pyörii samanaikaisesti mielessä ja turhautuminen on molemminpuolista – puolisoni halusi auttaa, mutta en osannut vastata kysymyksiin. Turhautti, sillä olisin halunnut auttaa puolisoani auttamaan minua. Pitkän pohdinnan tuloksena vastaukseni tuntui itsekkäältä ja nololta: En tiedä. En tiedä yhtään.

Muuten mikään ei oikeastaan tuntunut miltään, mutta kun katsoin omaa tilannettani puolisoni silmin, tunsin raastavaa surua. Mikään anteeksipyyntö ei tuntunut omasta mielestäni riittävältä, kun olin asettanut rakkaimpani mitä hirveimpiin tilanteisiin. Hän sanoi kestävänsä, mutta hänen oli kuitenkin pakko kovettaa itsensä. Omaksi onnekseni en muista moniakaan pahimpia pohjakosketuksiani. Mieleni on luultavasti torjunut ne liian raskaina. En edes kykene ajattelemaan, mitä kaikkea olen laittanut puolisoni kestämään.

Kyllä internetin tarjoamissa neuvoissa perääkin on. Ne vain ovat niin ylimalkain kirjoitettuja, ettei niistä mitään käytännön apua oikein kenellekään ole. Jokainen ihminen on omanlaisensa, ja jokainen sairaus omanlaisensa. Omalla kohdallani parhaiten auttoi elämässä kiinni roikkuminen, vaikka väkisin. Keksimme puolisoni kanssa yhdessä tekemisiä, joista olin aiemmin nauttinut. Kirjojen lukeminen tuntui välillä melkein mahdottomalta, sillä keskittymiskykyni ei riittänyt. Teatterissa ja elokuvissa käyminen oli kuitenkin hieman helpompaa. Teimme yhdessä ruokaa ja kävimme pienillä kävelyillä.

Kotityöt olivat pitkään puolisoni kontolla. Joskus hän myös syötti ja käytti minua suihkussa. Voimat olivat välillä aivan loppu. Tästäkin tunsin häpeää ja koin olevani taakka. Puolisoni kuitenkin painosti hellästi minuakin tarttumaan pieniin askareisiin. Jälleen kerran roikuin kiinni elämässä, joskin hennolla otteella.

Kun minulle sattui parempi päivä, hymyilimme yhdessä. Kun minulla oli huono päivä, itkimme yhdessä. Onneksemme molemmat saimme tukea hoitokäynneilläni. Masennus on vähintään yhtä raskas ihmiselle, joka elää jokaisen päivänsä masentuneen puolison kanssa, kuin itse masentuneelle. Raskaamman painolastin tuo se, ettei toisen tuskaa voi koskaan täysin ymmärtää. Turhautuminen ja avuttomuus ovat jatkuvasti läsnä arjessa.

Myös puolison on ihan ok väsyä tällaisessa tilanteessa. Joskus masennus on niin suuri, ettei sitä jaksa edes kaksi ihmistä kantaa. On tärkeää tiedostaa, milloin taakka on liian suuri, jottei itsekin romahda puolisonsa mukana. Tärkeintä on, että edes toinen jaksaa, kun toinen ei. Siksi on tärkeää pitää huoli itsestään ja ottaa välillä etäisyyttä masennusarkeen – edes ihan vähäksi aikaa. Se ei ole itsekästä, vaikka siltä tuntusi. Oikeastaan se on vähiten itsekäs teko, mitä voit tehdä. Tärkeää on tiedostaa omien voimavarojen ja tiedon rajallisuus. Vaikka olisit puolisollesi tärkeintä maailmassa, se ei välttämättä riitä. Joskus ihminen vain tarvitsee ammattiapua.

Parisuhteemme kesti tämän kaiken. Sama se ei kuitenkaan enää ole. Meni pitkään, ennen kuin puolisoni pystyi luottavaisin mielin lähteä edes hetkeksi pois kotoa. Meni pitkään, ennen kuin totuin olemaan yksin kotona, sillä tulin riippuvaiseksi puolisoni seurasta. Kesti kauan, ennen kuin lopetin huonojen mielialojen pelkäämisen ja analysoinnin; Kun paha mieli hiipi luokseni, aloin heti miettiä, onko se jotain normaalia, vai onko masennus taas tekemässä pesää mieleeni?

Edelleen pelkään, että jokainen huono päivä on merkki masennuksen puhkeamisesta. Nyt kuitenkin tiedän mitä tehdä, jos huono päivä venyykin huonoon viikkoon, ja lopulta huonoon kuukauteen. Luotan vaikeimmissa ongelmissani ammattiapuun, mutta eniten minua auttaa se, että tiedän puolisoni pysyvän rinnallani.

Tuuli Kalliainen

Takaisin blogikirjoituksiin