Kun Prinsessa Diana kuoli

Kun Prinsessa Diana kuoli

17.01.2017

Kuka minä?

Olen 57-vuotias paljasjalkainen oululainen. Minua ei määrittele sana bipolaarinen kokonaan. Olen kyllä ollut parikymmentä vuotta työelämästä pois sen takia, mutta nautin. Kyläluuta voisi määritellä paremmin tai vapaaehtoistyöntekijä tai omaishoitaja. Olen kuulunut HMT:n kalustoon vuodesta 2006.

Enimmäkseen hössötän päivät ja kirjoitan öisin. Siitä mania pitää! Minulla oli aika "eksoottinen" episodi vuonna 1985–1991 elämässäni, olin Normandiassa linnanrouvana ja kolmen lapsen äitinä. Olen tästä ajasta julkaissut ensimmäisen omakustanteeni.

Kirjoittamisen lisäksi minua lähellä ovat valokuvaus ja käsityöt. Kolmen rakkaan aikuisen lapseni lisäksi minulla on parivuotias lapsenlapsi Helsingissä.

Aikoinani matkustelin paljon. Nyt olen innostunut kotimaan matkailusta: Toholampi, Jyväskylä, Iijoki-varsi, Tampere ja Helsinki.

Palautetta saa antaa sähköpostiini: heli.merilainen@gmail.com

Heli Meriläinen, Oulu

Helin oma blogi ja lisää kirjoituksia löytyy osoitteesta: http://kylaluuta.vuodatus.net/

Kun Prinsessa Diana kuoli

Minä vietin elämäni ainoan viikon ”piirillä” elokuussa1997, kun prinsessa Diana kuoli. Sairastuin noin vain yhtäkkiä kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Minulla oli elämäni ensimmäinen ja viimeinen psykoosi. Ystäväni Soile vei minut Oulun piirimielisairaalaan. No, kun nyt vähän tarkemmin muistelen, olin käynyt edellisellä viikolla entisen työkaverini Arin viemänä Eteläisessä Mielenterveystoimistossa Maija Kankaan ja Tarja Lämsän puheilla. Ehkäpä hulluus ei sittenkään niin yhtäkkiä iskenyt.

Kun minut otettiin sisään, laitettiin minut lepositeisiin ja annettiin lääkettä. Juuri nyt en muista, enkä tiedä, minkä merkkistä lääkettä sain, luultavasti Serenasea. Mielenterveystoimiston Maija Kangas kävi minua katsomassa sairaalassa. Meille muodostui 13 vuoden terapiakokemus, joka ei päättynyt kummankaan kuolemaan, vaan Maijan eläköitymiseen.

Isäni kävi minua katsomassa ja toi karkkia. Hänelle tyttären mielisairaus ei ollut niin kova pala, kuin äidilleni. Äiti toi minulle pihalla kasvatetun auringonkukan. Se jäi elävästi mieleen, ja äidin hämmennys.

Kaikkein parasta mielisairaalassa oli ruoka ja toiset potilaat. Olen herkkusuu ja nautin ruokahetkistä. Kiisselit erityisesti jäivät mieleen. Muita potilaita oli todella mukava seurata! Eräs mummu oli rakastunut mieshoitajaan. Eräs nainen oli pamahtanut paksuksi ja mietti, mitä tehdä, kun ei voinut pitää itse lasta. En polta, mutta tupakkahuoneessahan ne parhaat jutut on. Sairaala-alueella oli kirjasto ja ympäristö oli kaunis. Valokuvasin ja lainailin kirjoja.

Minua ei pidetty suljettuna kovinkaan kauaa. Taisin olla kiltti potilas ja lääkkeet purivat. Kävimme erään potilaan kanssa jonkun fyysisen vamman vuoksi läheisellä terveysasemalla. Kun kerroimme tulevamme piiriltä, pääsimme jonon ohi.

Olen siitä harvinainen ihminen, että viihdyn sairaalassa. Olisin halunnut palata piirille monta kertaa. Hoidin äitiäni bipolaarisena. Siis äiti dementoitui ja minä olin se bipo. Olisin halunnut lepäämään sairaalaan. Terapeuttini Maija ei päästänyt minua.

Noin viikon sairaalassa olon kuluttua lääkitys alkoi olla kohdallaan ja pääsin vähäksi aikaa Tuiraan avo-osastolle. Se oli kuin hotelli, mutta panivat minut pois sieltä. Sieltä muistan vain sen, ettei hoitajia erottanut potilaista, luulin erästä hoitajaa potilaaksi.

Kertaus on opintojen äiti: Prinsessa Dianan kuolema, hyvä ruoka, auringonkukka ja muut potilaat. Semmoiset kokemukset minulla.

Takaisin blogikirjoituksiin